Unihäiriöistä ja niiden hoidosta

1. Unettomuus

Tilapäisestä unettomuudesta kärsii jopa kolmannes suomalaisista. Tilapäinen unettomuus kuuluu osana terveeseen elämään. Sen aiheuttajia ovat mm. stressi, traumat ja elämänmuutokset. Mikäli ihminen osaa käsitellä/ymmärtää hänen tunne-elämäänsä vaikuttavia tekijöitä, korjaantuu unettomuus yleensä ajan myötä muutamassa päivässä tai parissa viikossa. Tilapäinen unilääkitys saattaa tulla kyseeseen, mutta useimmiten tämän tyyppinen unettomuus korjaantuu myös ilman rahoittavaa ja tunne-elämää lamaavaa unilääkitystä. Liikunta ja asioiden käsitteleminen läheisten ja/tai asiantuntijan kanssa ovat tärkeitä hoidon osatekijöitä.

Pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsii 5 - 10 % suomalaisista. Tyypillisin uneton on keski-ikäinen nainen. Unettomuus lisääntyy iän mukana kuitenkin niin, että iäkkäät ja terveet yli 70-80-vuotiaat kärsivät unettomuudesta selvästi harvemin kuin alle 65-vuotiaat ihmiset. Pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa käytetään kognitiivisia menetelmiä ja kyseeseen voi tulla myös unta parantava lääkitys.

1.1. Unilääkeiden käytöstä

Niin sanotut Z-nukahtamislääkkeet (tsopikloni, tsolpideemi) sekä tematsepaami voivat tulla kyseeseen tilapäisenä hoitona. Mikäli käyttöohjeiden mukainen 1 tabletin annos ei auta riittävästi tulisi unettomuuden taustaa ja syitä selvittää tarkemmin. Unettomuuden syynä voi olla joku sairaus, jonka hoitona unilääke ei ole paras ratkaisu. Unilääke voi myös maskeraata taustalla olevia syitä. Silloin unettomuus vain jatkuu ja jatkuu. Unettomuuden hoidossa voidaan käyttää joksus myös hyvin pieniä annoksia antidepressantteja - vaikka kyseessä ei olisikaan depressio. Pitkäaikaisen puoliintumisajan vaikuttavia bentsodiatsepiienja (esimerkiksi diatsepaami, klonatsepaami) tulisi myös välttää pitkäaikaiskäytössä. Klonatsepaami voi tulla kyseeseen eräiden liikehäiriöiden ja epilepsian hoidossa, mutta sen haittana on mm helposti kehittyvä riipuuvuus. Erittäin lyhtyvaikuetteisia bentsodiatsepiineja (midatsolaami, triatsolaami) tulisi välttää. Ne heikentävät muistia ja niihin kehittyy erittäin helposti riippuvuus.

Valitettavan usein näkee, että unettomuuden pitkäaikaishoidossa käytetään joko väsyttävää antihistamiinia tai antikolinergisiä muistia heikentäviä lääkkeitä (esimerkiksi disykloveriini-hydrokloridi). Antikolinergisiä lääkkeitä käytetään mm. ärtyneen virtsarakon hoidossa. Silloin lääke on kuitenkin muskariini-3 reseptorispesifinen, jolloin siltä puuttuvat haitalliset aivo- ja sydänvaikutukset. Disykloveriiniä (disyklamiini) käytettin aikoinaan lasten koliikkien hoidossa. Se poistettin kuitenkin markkinoilta haitallisten keskuhernmostovaiktusten takia. Disykloverini vaikuttaa muskariini-1 (muistin heikkeneminen) ja muskariini-2 (sydämen rytmihäiriöt) reseptoreihin ja sen käytössä tulisi olla hyvin varovainen. Se lamaa ja rentouttaa lihaksia, jolloin nukahtaminen voi helpottua, mutta haitallisten vaikutusten takia sitä tulisi välttää kuten muitakin lääkkeitä, joilla on voimakas M1- ja/tai M2-reseptorivaikutus.

Parast'aikaa kehitettään uusia unta parantavia lääkkeitä. Ne eivät ole nukahtamislääkkeitä vaan parantavat yöunen laatua. 

Melatoniini tulee kyseeseen, mikäli ongelmana on uni-valverytmin häiriö. Melatoniini voi myös parantaa yöunen laatua. se soveltuu hvyin etenkin yli 55-vuotiaiden häiriintyneen yöunen hoitoon. Markkinoilla on yksi pitkävaikutteinen melatoniinivalmiste. Pitkävaikutteinen melatoniini tulisi ottaa suunnilleen samaan aikaan iltaisin (mieluiten n kello 20-21:30) riippumatta nukumaanmenoajasta. On suotavaa, ettei vatsa ole aivan tyhjä lääkkeen ottamisaikana, jottei melatoniini imeydy liian nopeasti.

Unettomuuden hoidossa voidaan käyttää myös depression (masennuksen) hoidossa käytettäviä väsyttäviä illalla otettavia lääkkeitä, vaikkei kyseessä olisikaan selvä depressio. Tällöin annokset ovat usein huomattavasti pienempiä kuin hoidettaessa masennusta. Mikäli uneton potilas on masentunut auttaa myös aamulla otettu masennuslääkitys usein unettomuuteen.

2. Uniapnea

Miehistä noin 4 % ja naisista noin 2 % kärsii merkittävästä uniapneasta. Uniapnean tärkeimmät ja voimakkaimmat riskitekijät ovat keskivartalolihavuus  (naisilla vyötärön ympäryksen rajana voidaan pitää 88-90 cm ja miehillä 100-102 cm), paksu kaula (naisilla kaulan ympärys yli 39 cm ja miehillä yli 44 cm) sekä lisääntynyt leuanalusrasva. Tihentynyt öinen virtsaamistarve on myös yleinen uniapnean oire. Jos mies joutuu käymään lähes joka yö ainakin kolme kertaa virtsalla tulee uniapnea aina sulkea pois. Uniapnea saattaa olla jopa yleisempi tihentyneen yövirtsaamisen syy kuin suurentunut eturauhanen. Myös naisilla tihentynyt yövirtsaaminen voi johtua uniapneasta.

Hoitamaton uniapnea lisää verenpainetaudin, sydäninfarktin ja aivoinfarktin riskiä. Riski nukahtaa rattiin on jopa 6-kertaa suurempi kuin samanikäisillä aikuisilla keskimäärin. Hoidetun uniapneapotilaan liikenneonettomuusriski ei eroa verrokeista.

2.1 Uniapnean hoito

Uniapnean ylivoimaisesti paras ja myös parantava hoito on laihdutus - edellyttäen tietysti, että on jotakin laihdutettavaa. Uniapneaa esintyy myös täysin normaalipainoisilla, jos syynä on esimerkksi erittäin suuret nielurisat, ahdas nenä, suuri kieli tai hyvin pieni alaleuka. Tärkeintä on saada vyötärön ympärys pienenemään. Se onnistuu parhaiten jättämällä ruokavaliosta pois mahdollisimman täydellisesti pois nopeasti imeytyvät hiilihydraatit (valkoinen leipä, leivonnaiset, peruna, ylikypsäksi keitettu pasta ja valkaistu riisi, makeiset, virvoitusjuomat ja olut). Kyseessä on niin sanottu Harvadin yliopistossa kehitetty Willettin dieetti. Vihanneksia, juureksia, kokojyvätuotteita, marjoja ja hedelmiä sekä kasviöljyjä (rypsi- tai oliiviöljy) tulisi käyttää runsaasti. Öljy hidastaa hiilihydraattien imeytymistä.

Vaikeimmissa uniapneoissa (apnea-hypopneaindeksi yli 30) parhaat hoitotulokset saadaan nenän kautta annettavalla CPAP-hoidolla. CPAP-hoidon aloittaminen tapahtuu pääasiassa keuhkosairauksien yksiköissä. Korva- nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin tekemät toimenpiteet voivat tulla kyseeseen jokaöisen kuorsauksen ja lievän uniapnean (apnea-hypopneaindeksi 5-15) hoidossa. Ennen toimenpiteitä tulee tehtä unirekisteröinti uniapnean selvittämiseksi.

Ortodontisella hoidolla (hammaslääkäri) voidaan saada erinomaisia tuloksia. Tällöin alaleukaa vedetään erilaisten nukkuessa pidettävien purentakojeiden avulla hieman eteenpäin. Kyseeseen voi tulla myös ns. lateraalinen distensiohoito (erityisesti lapsilla), jolloin liian kapeata kovaa suulakea levitetään sivuttaisen hammastuen avulla.  

3. Levottomien jalkojen oireyhtymä (RLS)

Merkittävästä ja lähes jokailtaista hoitoa vaativasta levottomien jalkojen oireyhtymästä kärsii 2-3 % aikuisista. Ajoittaisista RLS-oireista kärsii huomattavasti useampi. Alhainen varastorauta altistaa RLS-oireille (S-ferritiinin tulisi olla yli 45 ug/l). Hoitona käytetään dopamiiniagonisteja (pramipeksoli ja ropiniroli) hyvin pieninä ilta-annoksina. Mikäli dopamiiniagonisteista ei ole juuri lainkaan apua on RLS-diagnoosi asetettava kyseenalaiseksi. Kyseessä voi olla silloin esimerkiksi niin sanottu pienisäie neuropatia. Vaikeimmissa ja ongelmallisissa RLS-tapauksissa on suositeltavaa konsultoida neurologia tai unilääketieteen erityispätevyyden omaavaa erikoislääkäriä.

4. Narkolepsia

Narkolepsia on melko harvinainen. Sen esiintyvyys on noin 26/100 000 asukasta. Narkolepsian keskeinen oire on katapleksia. Katapleksiakohtauksissa tunnereaktiot (esim. nauraminen) aiheuttaa ökillisen lihasvoiman menetyksen. Narkolepsiapotilas voi nukahtaa tahatta. Lyhyet päiväunet piristävät. Narkolepsian nykydiagnostiikka perustuu unilääketieteen spesialistin tutkimuksiin, kokoyön laajaan unipolygrafiaan, päiväaikaisiin vireystesteihin (mm. MSLT), selkäydinnesteen tutkimiseen (mm. oreksiinimääritys) ja kudostyypitykseen.

5. Krooninen väsymysoireyhtymä (krooninen uupumusoireyhtymä; chronic fatigue)

Krooninen väsymysoireyhtymä on harvinainen ja vaikeasti diagnosoitava sairaus. Erotusdiagnostiikassa on suljettava pois mm. depressio, borrelioosi, muut väsymystä aiheuttavat neurologiset sairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta, sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ja krooniset tulehdukselliset sairaudet sekä väsymystä aiheuttavat muut unihäiriöt.

6. Parasomniat

Parasomnioilla tarkoitetaan unenaikaisia erityishäiriöitä (unissakävely, yölliset kauhukohtaukset, REM-käyttäytymishäiriö jne). Parasomniat täytyy erottaa mm. yöllisistä epilepsiakohtauksista. Helsingin uniklinikassa tehdään laajoja unipolygrafioita infrapuna-videovalvonnassa asian selvittämisen keskeisen tärkeänä osana.